Avoimen väylän kautta maisteriksi

Jos joku olisi lukion jälkeen sanonut minulle, että valmistuisin vielä jonain päivänä kauppatieteiden maisteriksi, olisin pitänyt sitä mahdottomana.

En ollut koskaan edes hakenut yliopistoon. Ajattelin, ettei se ollut minua varten.

Olin valmistunut ammattikorkeakoulusta vuonna 2007 ja tehnyt sen jälkeen pitkän uran henkilöstöhallinnon parissa. Työ oli vuosien varrella muuttunut yhä vaativammaksi, ja huomasin kiinnostuvani henkilöstöjohtamisesta entistä enemmän.

Päätin aloittaa henkilöstöjohtamisen perusopinnot avoimessa yliopistossa.

Aluksi tavoitteena ei ollut maisterin tutkinto. Halusin vain oppia lisää työstä, jota tein joka päivä. Mutta mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän ajatus yliopistosta alkoi pyöriä mielessäni.

Aloin kuitenkin pohtia, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia päästä yliopistoon?

En uskonut pääseväni todistusvalinnalla. Vanha ammattikorkeakoulututkintoni oli vuodelta 2007, enkä edes tiennyt, olisiko sillä enää merkitystä valinnoissa.

Aloin selvittää vaihtoehtoja.

Silloin löysin avoimen väylän.

Huomasin, että kauppatieteiden maisteriopintoihin oli mahdollista hakea myös avoimen yliopiston kautta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut oikotietä.

Ensin piti suorittaa vaaditut opinnot. Lisäksi osa opinnoista piti tehdä riittävän hyvillä arvosanoilla, sillä opintomenestys vaikutti opiskelijavalintaan. Mukaan mahtui myös pakollisia kieliopintoja.

Työskentelin samaan aikaan kokopäiväisesti henkilöstöhallinnon tehtävissä.

Moni ilta kului töiden jälkeen kirjojen ääressä. Välillä opiskelin viikonloppuisin. Välillä mietin, olenko lähtenyt tähän aivan liian myöhään. Silti jatkoin.

Vuonna 2024 lähetin hakemuksen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun avoimen väylän kautta.

En tiennyt, riittäisivätkö pisteeni.

Hakupäivän jälkeen ei voinut enää tehdä muuta kuin odottaa.

Sitten tuli päätös.

Hyväksytty.

Muistan vieläkin sen hetken, kun näin päätöksen näytöllä.

Olin saanut avoimen väylän valinnassa 68 pistettä, kun alin hyväksytty pistemäärä oli 60.

Nykyään ajattelen, ettei koulutuspolku pääty siihen, mihin pääsee 19-vuotiaana. Jos haluaa oppia lisää, uusia ovia voi avautua vielä vuosienkin päästä. Eikä tässä vaiheessa enää vanhoilla kouluarvosanoilla ollut merkitystä, sain uuden mahdollisuuden opiskella alaa, joka oikeasti kiinnosti.