Voiko kuka tahansa päätyä johtajaksi?

 Ajattelin nuorempana, että johtajiksi päätyvät ihmiset, jotka ovat aina olleet luokkansa parhaita. Sellaiset, jotka tietävät jo nuorena, mitä haluavat tehdä, eivätkä koskaan epäröi itseään.

Minä en kokenut kuuluvani siihen joukkoon.

En ollut koulun priimus, enkä osannut kuvitella itseäni johtajaksi. Ajattelin, että johtajaksi päädytään jonkin erityisen ominaisuuden ansiosta – sellaisen, jota minulla ei ollut.

Silti vuosien saatossa päädyin esihenkilöksi ja johtotehtäviin. Vuosien varrella olen huomannut, että esihenkilötyö ei ole lainkaan sellaista kuin kuvittelin.

Moni ajattelee, että esihenkilön työ on kokouksia, tavoitteita, raportteja ja päätöksiä. Niitäkin se on. Mutta ennen kaikkea se on ihmisten kohtaamista.

Vuosien aikana olen käynyt lukemattomia keskusteluja. Osa niistä on ollut iloisia. Olemme juhlineet onnistumisia, uusia työtehtäviä, ylennyksiä tai palvelusvuosipäiviä. Ne ovat niitä hetkiä, joiden vuoksi tätä työtä tekee mielellään.

Toiset keskustelut ovat olleet niitä, joita kukaan ei odota. Joskus on pitänyt antaa palautetta, jonka vastaanottaminen ei ole ollut helppoa. Joskus olen joutunut kertomaan ihmiselle päätöksen, jonka tiesin satuttavan. Ja joskus olen ollut mukana irtisanomisissa. Ne ovat olleet urani vaikeimpia päiviä. Niissä tilanteissa pöydän toisella puolella ei istu vain työntekijä. Siinä istuu ihminen. Ihminen, jolla on perhe, laskuja maksettavana, suunnitelmia tulevaisuudesta ja ehkä huoli siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Joskus yksi työntekijä irtisanomisen jälkeen ensimmäisenä sanoikin "täytyy laittaa talo myyntiin". Se lause raastoi sydäntäni. Kumpa olisin voinut vaikuttaa siihen, että kyseinen henkilö olisi saanut työpaikkansa pitää. 

Vaikka päätökset tehdään yrityksen näkökulmasta, niiden vaikutukset näkyvät ihmisten elämässä. Sitä ei opi kirjoista.

Ne keskustelut eivät muutu vuosien myötä helpommiksi. Eivätkä niiden kuulukaan muuttua. Ajattelen, että jos ne joskus lakkaisivat tuntumasta miltään, olisi syytä pysähtyä miettimään, onko jotain olennaista kadonnut.

Kaikista päätöksistä ei pidetä. Eikä aina päätöksiä voi tehdä niin, että jokainen olisi tyytyväinen. Se oli yksi vaikeimmista asioista hyväksyä urani alkuvaiheessa. Halusin löytää ratkaisun, joka olisi hyvä kaikille. Nykyään tiedän, ettei sellaista ratkaisua aina ole.

Joskus oikeudenmukainen päätös tuntuu jonkun näkökulmasta epäoikeudenmukaiselta. Ja silti se täytyy tehdä. 

Esihenkilötyö on opettanut myös kantamaan vastuuta. Niin päätöksistä kuin omista virheistä. Ja joskus siitä, että joutuu seisomaan päätöksen takana, vaikka tietää, ettei se tee itseään suosituksi.

Kahdenkymmenen vuoden aikana olen oppinut paljon johtamisesta.

Mutta kaikkein tärkein oppi ei liity strategioihin, johtamismalleihin tai organisaatiokaavioihin. Se liittyy ihmisiin.

Ihmiset muistavat harvoin kaikki päätökset, joita olet tehnyt. Mutta he muistavat yllättävän hyvin sen, miten kohtelit heitä. Erityisesti silloin, kun asiat olivat vaikeita.

Ja mitä otsikon kysymykseen tulee.

Voiko kuka tahansa päätyä johtajaksi?

Minun mielestäni voi. En usko, että johtajaksi synnytään. Uskon, että johtajaksi kasvetaan. Ei yhdessä ylennyksessä tai yhdessä koulutuksessa. Vaan vähitellen, kokemuksen kautta.

Kun katson omaa uraani taaksepäin, en ajattele ensimmäisenä titteleitä. Ajattelen ihmisiä. He ovat opettaneet minulle johtamisesta enemmän kuin yksikään kirja tai koulutus koskaan voisi. 💛